Kennel Red Arctica's

Kennelimme

Kennel Red Arctica's:n taustalla on parin kymmenen vuoden koiraharrastus ja kiinnostus koirien jalostukseen. Ensimmäisen koirani suomenajokoirauros Aisapolun Vilin omistin siskoni kanssa yhdessä, mutta isä oli toki se, joka sitä käytti metsällä. Koira oli enoni kasvattama ja kävi kerran jopa koiranäyttelyssäkin. Vili eli reilut 11 vuotta ja viimeiseen asti se yritti ajaa jäniksiä, joita sille ammuttiinkin useita joka syksy. Luonteeltaan koira oli upea omistajaperhettään kohtaan, mutta vieraita kohtaan melko arka.

Vili oli reilut kolme vuotta, kun tuli cavalier kingcharlesinspanielinarttu Likeness Vanessa. Vanessa oli luonteeltaan sosiaalinen ja mukava, mutta valitettavasti elämää varjosti nuorena napatyrä, joka tulehtui useaan otteeseen, sekä koko eliniän kestänyt syringomyelia. Vasta vanhuuden päivillä, kun syringomyelia meni pahaksi paljastui, mistä oli kyse. Tämä oli tietysti valtava shokki ja koira eli särkylääkkeitä syöden viimeiset vähän alle puoli vuotta, kunnes päästin sen vapaaksi valtavista kivuistaan. Sairaudestaan huolimatta Vanessa eli reilut 9 vuotta ja ehdin kokeilla sen kanssa agilityn lisäksi näyttelyitä. Vanhuuden päivillään se ehti ennen lähtöänsä olla ROP- ja VSP -veteraani.

Kun Vanessa oli 8-vuotias meille tuli pitkällisen harkinnan ja vastoinkäymisten jälkeen vihdoin novascotiannoutajanarttu Hulivilin No Can Do. Muistan yhä sen puhelun, kun Kirsi soitti, että osaatko heti sanoa varaatko narttupennun ja minä vastasin, että kyllä varaan. Nora oli pentuna varsin riiviö ja energinen. Onneksi olin kuitenkin kotona koirien kanssa, joten se ei päässyt kovin suuria tuhoja tekemään. Nykyään Nora on sisällä varsin mukava ja suhteellisen rauhallinen. Tutuille ja tuntemattomille se jaksaa kuitenkin aina kiikuttaa lelua, että "heitä, niin minä haen". Noran kanssa on harrasteltu vaikka ja mitä, joten se on ollut monipuolinen harrastuskoira. Noralle syntyi Kotiteollisuus-pentue keväällä 2011 Auliksen (Tollerbay Banjo Intro) kanssa. Noran ja Auliksen jälkeläiset ovat osoittautuneet reippaiksi harrastuskoiriksi.

Vuoden 2010 alkupuolella meille tuli sijoitukseen fieldspanielinarttu Goloworez Ain't No Saint. Sara oli varsin hyvä käytännön metsästyskoira, mutta todella vilkkaan temperamentin ansiosta varsin haastava saada keskittymään koetilanteessa. Saran luonteessa oli fieldinartulle tyypillinen varsin pitkä mörkökausi, jolloin koira oli hyvinkin herkkä ja arka, mutta pentuna ollut reippaus palasi takaisin. Jouduimme luopumaan Sarasta vuonna 2016 hyvin yllättäen, kun koira kipeytyi todella pahasti. Röntgenkuvaus paljasti selän spondyloosin ja takapään nivelten nestekertymät ja kohtuullisen pahan nivelrikon. Toinen polvi vaikutti lähtevän toisinaan alta, kun Sara liikkui, eivätkä lääkkeet auttaneet. Oli kova paikka luopua tästä meille niin rakkaasta vasta 6-vuotiaasta metsästyskoirasta.

Tällä hetkellä meillä on Nora-veteraanin lisäksi kaksi eestinajokoiraa. Uros Aladin (Allu), joka tuli meille kesällä 2017 3-vuotiaana kodinvaihtajana ja vuonna 2015 syntynyt narttu Konttikuusen Rasa (Nala). Näiden koirien terveys, ulkomuoto ja luonne ovat erinomaisella tasolla. Molemmat ovat myös toimivia ajavia koiria (jänis ja kettu). Lisäksi meille saapui kodinvaihtajana myöskin hieman alle vuoden iässä novascotiannoutajauros Novamian Zippo Moonfox (Pyry) kesällä 2018. Pyry on kotiutunut meille hienosti ja on todella komea, tosin maksikokoinen uros.

Yhteistyökoirina meillä on lisäksi vuonna 2017 syntynyt novascotiannoutajanarttu Maplefox Thunder Queen "Sylvi", joka asustaa Rovaniemellä yhteisomistuksessa Päivin kanssa, sekä cockerspanielinarttu Bettina "Nella", joka asustaa Siikajoella perhepiirissä.

Kennelnimi Red Arctica's minulle myönnettiin vuoden 2010 alkupuolella. Kasvattajan peruskurssin kävin jo 17-vuotiaana, joten nämä asiat ovat minua kiinnostaneet jo kauan. Tolleriin rotuna olen tutustunut jo niistä samoista ajoista lähtien, vaikka omaa punaturkkia jouduinkin odottamaan sitten vuoteen 2008 asti. Tavoitteenani on kasvattaa ennen kaikkea hyväluonteisia, terveitä ja monipuolisia harrastuskoiria. Yritän mahdollisuuksieni mukaan valita pentueen vanhemmiksi sellaiset koirat, joita käytetään metsästykseen. Kukin koirarotu on jalostettu aikoinaan tiettyyn asiaan ja siihen sen pitäisi mielestäni myös nykypäivänä pystyä. Monipuolinen ja hyväluonteinen koira on myös valtavan mukava harrastuskaveri, sillä sen kanssa voi kokeilla eri lajeja ja valita sitten se/ ne lajit, jotka koiralle ja ohjaajalle parhaiten sopivat.